Kolme oivallusta, jotka muuttivat tapani valmentaa

Kuva: Zach Camp / Unsplash

Valmentajana olen nähnyt satoja erilaisia polkuja. Jokainen niistä on ollut omanlaisensa, mutta yksi asia on varma: pysyvä muutos ei synny pakottamalla. Se syntyy silloin, kun ihminen saa yhteyden itseensä.

Tämä ei ole vain treeniä tai ohjelmia. Tämä on ihmisen koko elämä.

Tässä kolme oivallusta, jotka ovat muuttaneet oman tapani valmentaa. Ehkä ne herättävät sinussa jotain, jonka haluat ottaa mukaan omaan arkeesi.

1. Hyvinvointi alkaa merkityksestä, ei pakosta

Moni kysyy ensimmäisenä: mitä mun pitäisi tehdä.
Harvempi pysähtyy kysymään: miksi tämä on mulle tärkeää.

Tämä miksi-kysymys liittyy suoraan siihen, mistä meidän motivaatio kumpuaa.
Tosi usein valmennuksen alussa asetetut tavoitteet – kuten halu näyttää paremmalta, saada enemmän lihasta tai painoa alas – pohjautuvat ulkoiseen motivaatioon. Siihen, miltä halutaan näyttää muiden silmissä, miten pitäisi sopia yhteiskunnan normeihin tai mitä ajattelee, että muut hyväksyisivät.

Eikä siinä ole mitään väärää.

Ulkoiset motivaatiot ovat ihan inhimillisiä. Me kaikki kaivataan nähdyksi tulemista, hyväksyntää ja tunnetta siitä, että kelpaamme.
Mutta jos kaikki tekeminen rakentuu vain ulkoisten motiivien varaan, se ei yleensä kanna pitkälle. Se voi alkaa tuntua väkinäiseltä ja jopa väärältä.
Usein siinä kohtaa ihminen huomaa, että jotain puuttuu – eikä oikein osaa sanoa mitä.

Sisäinen motivaatio syntyy siitä, kun ihminen löytää yhteyden siihen, mikä on itselle oikeasti merkityksellistä.
Kun tekeminen tukee omaa hyvinvointia, arvoja ja toivottua suuntaa elämässä, motivaatio ei enää tarvitse jatkuvaa tsemppausta. Se kasvaa sisältäpäin.

Tämä ei tarkoita, että ulkoiset tavoitteet pitäisi unohtaa.
Mutta niiden rinnalle kannattaa etsiä myös jotain syvempää.
Jotain, joka ei katoa, vaikka puntarin lukema ei muuttuisi tai peilikuva ei vastaisi odotuksia.

Valmentajana en etsi pelkästään oikeita liikkeitä tai ohjelmia.
Autan ihmistä pysähtymään sen äärelle, mikä tekee tästä kaikesta vaivan arvoista.

Käytännössä tämä näkyy valmennuksessa näin:

  • Keskustelut alkavat kysymyksestä miksi ennen kuin siirrytään siihen mitä

  • Harjoitusohjelmat rakentuvat merkityksen ja sisäisen motivaation ympärille – ei pelkkien kalorien tai toistojen

  • Tavoitteita tarkastellaan myös sen kautta, kenen tavoitteita ne oikeastaan ovat

2. Arvojen mukainen eläminen vie pidemmälle kuin suorittaminen

Olen nähnyt ihmisiä, jotka treenaavat kovaa ja säännöllisesti, mutta eivät voi hyvin.
Ja toisia, jotka tekevät vähemmän, mutta elävät linjassa omien arvojensa kanssa.
Jälkimmäiset kehittyvät tasaisemmin ja jaksavat pidempään.

Arvot nähdään välillä turhana pehmoiluna tai itsensä ympärillä pyörimisenä.
Todellisuudessa omien arvojen selkeyttäminen tuo suunnattoman paljon rauhaa ja suuntaa. Kun tietää, mitä kohti haluaa elää, ei tarvitse koko ajan arpoa, meneekö oikeaan suuntaan.

Silti moni elää ristiriidassa arvojensa kanssa.
Sanoo esimerkiksi arvostavansa perhettä, mutta kalenteri täyttyy jatkuvasti asioista, jotka vievät poispäin kotoa. Tai puhuu terveyden tärkeydestä, mutta lepo ja palautuminen jäävät toistuvasti sivuun.

Tällaiset ristiriidat eivät aina näy ulospäin, mutta ne tuntuvat sisällä. Ne aiheuttavat levottomuutta, riittämättömyyden tunnetta ja jatkuvaa selittämisen tarvetta – myös itselle.

Valmennuksessa en puske arvoharjoituksia heti ensimmäisillä kerroilla. Usein ne tulevat mukaan vasta, kun luottamus on ehtinyt rakentua ja asiakas kokee ne mahdollisiksi. Silloin niillä voi olla todella syvä vaikutus.

Tavoite ei ole täydellinen elämä arvojen mukaan, vaan enemmän tietoisuutta siitä, missä mennään nyt – ja mitä voisi ehkä muuttaa.

Käytännössä tämä näkyy valmennuksessa näin:

  • Arvoharjoituksia tehdään silloin, kun aika on oikea ja luottamus riittävä

  • Reflektoimme säännöllisesti, tukeeko tekeminen sitä, mitä asiakas haluaa elämässään edustaa

  • Katsomme kalenteria arvojen valossa: näkyykö siellä se, mikä on oikeasti tärkeää

3. Ilman tunnesäätelytaitoja mikään ei pysy pysyvänä

Rankka työ vaatii rankat huvit. Näin meitä on opetettu ajattelemaan.
Ja kyllähän se tuntuu joskus oikealta. Kovan päivän jälkeen tekee mieli palkita itsensä jollain, joka tuo nopean mielihyvän.

Toiselle se on jäätelö ja Netflix. Toiselle viskilasi ja sikari.
Mutta voisiko olla, että taustalla on jotain muuta kuin pelkkä palkinnon tarve?

Ehkä päivän aikana on noussut kehoon ja mieleen tunteita, joita ei ole ehditty pysähtyä kuuntelemaan. Ehkä on väsymystä, turhautumista, yksinäisyyttä tai levottomuutta, jolle ei ole löytynyt sanoja.

Tunteet eivät synny tyhjästä. Ne kumpuavat kehon tuntemuksista ja ajatuksista, joita aivot tuottavat lähes tauotta. Osa niistä on sattumanvaraisia. Silti ne vaikuttavat vahvasti siihen, miltä elämä tuntuu.

Tunteet ja ajatukset eivät ole totta sellaisenaan, mutta jos emme pysähdy kuulostelemaan niitä, ne voivat alkaa muovata todellisuuttamme enemmän kuin haluamme.

Taitoja tunnetilojen tunnistamiseen ja niiden taustalla olevien tarpeiden kuunteluun voi oppia. Ne eivät ole monimutkaisia. Ne vaativat vain pysähtymistä, hiljentymistä ja yhteyttä kehoon.

Käytännössä tämä näkyy valmennuksessa näin:

  • Teemme kehollisia harjoituksia kuten hengitystä ja kehotietoisuutta

  • Käymme keskusteluja stressistä, jännityksestä ja tunteista ilman häpeää

  • Tuki on läsnä erityisesti silloin, kun olo on sekava tai motivaatio hukassa

Kirjoitin tämän tekstin, koska nämä eivät ole niitä asioita, joita yleensä ensimmäisenä mietitään, kun puhutaan hyvinvoinnista tai valmennuksesta.

Usein keskitytään ohjelmiin, numeroihin ja tavoitteisiin – ja jätetään sivuun se, mikä oikeasti kantaa.
Merkitys, arvot ja tunnesäätely voivat kuulostaa joidenkin korvaan pehmeiltä tai jopa turhilta. Mutta omassa työssäni ne ovat osoittautuneet juuri niiksi peruspilareiksi, joiden varaan kestävä muutos rakentuu.

Ne ovat joskus asioita, joita kohtaan suhtaudutaan varauksella.
Mutta kun niille antaa mahdollisuuden, ne voivat muuttaa paljon enemmän kuin vain tavan treenata tai syödä. Ne voivat muuttaa koko tavan elää ja olla.

Mindset, mielen maisema ja elämänfilosofia eivät ole ylimääräistä.
Ne ovat osa suuntaa, jolla rakennetaan suorituskykyä, hyvinvointia ja merkitystä – samaan aikaan.

Kasper